Vepeilyä. :)

Eilinen oli kaikinpuolin aivan kamalan väsyttävä päivä! En meinannu hereillä pysyä ja päikkäreiden ottaminenkin oli suorastaan mahdotonta. Aina kun pojan laski sänkyynsä, niin alkoi kaamea itku.. Siinäpä me sitten seurusteltiin, leikittiin, käveltiin edestakaisin ja hytkyteltiin pitkän aikaa, kunnes olin jo niin rikki, katki, poikki, että laskin pojan sitteriin, jonne hän sitten minuutin päästä nukahtikin. Siinä me sitten nenät vastakkain vedettiin sikeitä parisen tuntia. <3

Mutta tosiaan. Eilen oli taas vepe-maanantai. Oon niin hurahtanu siihen touhuun! Ja kuinka ylpeä voikaan olla tuosta ruskeasta vaipankantajasta! :) Oltiin vasta kolmatta kertaa reeneissä ja jo nyt tuntuu siltä, että tuo koira on luotu työskentelemään vedessä. Oon kyllä aina pitäny sitä hieman arkajalkana, ku se ei mm. portaita uskalla ylös tulla (ilman lihapullahoukuttelua), mutta niin se vaan kuulkaas hyppäs veneestä niin ettei mitään! Toisena harjoitteena olikin sitten veneen hakua. Alkuun vaan haettiin köysi sieltä veneestä, mutta kun Nikillä meni se niin hyvin, niin viimesellä kerralla annettiin sen ihan hinata sitä venettä! Ja kuinka ylpeä hänestä olinkaan!! <3 Ihanhan tuo ei köyttä suorilla käteen asti tuonu, mutta sitäpä harjotellaan.. Olin vaan niin onneni kukkuloilla, ku koira heti tajusi mitä pitää tehdä. En nimittäin hirveästi omiin ohjaus- ja koulutustaitoihini luota. Mutta kehittyny se olen tainnu minäkin, tai sitten koirani on keskivertoa älykkäämpi yksilö. 8)

Reipas uimamaisterini.

Lisää kuvateksti

Väsyneitä silmiä ja silmäpusseja.

Huoh.. Ihmettelen kovasti, miten lyhyillä yöunilla ihminen pärjääkään! Tai no, en kyllä pärjäisi, ellen nukkuisi päikkäreitä. Tai oikeastaan kaksia päikkäreitä, mikäli sellainen mahdollisuus vaan annetaan! Moni lapsellinen ystäväni on kertonut öiden sujuvan hyvin "yhden heräämisen taktiikalla", kun taas meillä... Herätään niin monesti, etten aamulla edes muista mihin aikoihin tuo rakkauden hedelmä on syönyt! Mutta lohduttaudun sillä, että tämä vaihe kestää tietyn aikaa (joo joo, saattaa mennä vuosia!!).

Kylläpähän se silloin pikkumiestä nukuttaa, kun äiti on jo herännyt! <3

Sain eilen taas kuningasidean... Värjätä hiukseni!! Kyllä oli taas niin älytön idea! Miksen ikinä opi?!? Tälläkertaa siis päätin vaalentaa hiukseni.. Eli palata takaisin juurilleni. No joo.. Tuhkanvaalea ei nyt ihan hyvin toiminut keltaisuuden loitollapitäjänä. No, kai tähän silmä taas tottuu. :) Kaikenlisäksi oon vielä himoinnu uutta suoristusrautaakin, joten nyt sitten tilasin sen verkkokaupasta. Ghd:tä olen pitkään jo suunnitellu ostavani, mutta nyt googlettelun tuloksena päädyin kuitenkin tuohon Cloud Nine:een. Saapa nähdä onko hintansa väärti! Toivottavasti!!!

Tänään onkin koirulin kanssa vepe-ilta. Näyttää vaan tuo ilma sen verta kolealta, et pitääköhän sitä nyt kuitenkin kumpparit käydä ostamassa?! Ei ihan crockseilla kahlailu kiinnosta. :D Mutta nyt, lisää kahvia koneeseen ja pyykinpesuhommiin sillä välin, ku poitsu nukkuu.

Piti vielä kokeilla tuota kuvan lisäämistä tänne blogiin. Kuvassa patsastelee meidän laboratorionnoutaja! :D

Pala elämääni.

Noniin, kuten lupasin, niin tässä pieni esittely tämän päiväkirjan kirjoittajasta.

Olen juuri 30-vuotta täyttänyt pienen pojan äiti. Poika on iältään sen reilut 3kk, joten pitkäsi ei yhteistä taivalta ole vielä takana, mutta sitä enemmän sitä taivalta on edessä! Tuo pieni poika on jotain niin kaunista ja ihanaa, etten olisi voinut enempää elämältä toivoa! <3

Pojan lisäksi meillä asuu tuo isompi kakslahkeinen, jota en myöskään pois antaisi! :) Kakslahkeisten uroksien lisäksi meillä asuu nelijalkainen uros... 3-vuotias labradorinnoutaja, joka viimeistään pitää huolen siitä, että tavaroita ei jätetä hujan hajan! Vielähän meillä melko rauhallista on kotosalla, kun vaan yksi "lapsista" liikkuu.. Ajan kysymyshän tuo vaan on, että milloin toinenkin liikkeelle pääsee. Siinäpähän sitten saa olla silmät selässäkin. :D

Tämä meidän laumamme asustaa pikkuruisessa kerrostalokaksiossa aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Haaveissa olisi omakotitalo isolla pihalla, niin olisi tuo liikkuminen tämän lauman kanssa helpompaa. On nimittäin tuo "hienosti hihnassa" -kurssi jääny meidän noutajalta suorittamatta! Mutta mutta.. Kaikki ajallaan... Ehkä... Toivottavasti!

Siirtyminen nykyaikaan??

Onko tää nyt sitä 2000-luvulle siirtymistä, ku aletaan kirjoittaa päiväkirjaa nettiin?? Mutta ajattelinpa kokeilla.. Tämä voi olla ihan hauskaakin. :) Tarkempaa esittelyä on tulossa hieman myöhemmin. Tämä eka kirjoitus on lähinnä kokeilumielinen.. Ja kun tuo pieni apinanpoikanenkin vielä vaatii äidin huomiota, niin perehdynpä tähän hieman myöhemmin.